Muut lääkkeet

Korvaushoitolääkkeet

Metadoni. NNRTI-lääkkeistä EFV ja NVP voivat laskea metadonipitoisuuksia merkittävästi ja edellyttää metadoniannoksen nostamista. ETV ei muuta merkittävästi metadonipitoisuuksia. RPV saattaa pienentää metadonipitoisuuksia. RPV:n ja metadonin yhteiskäytössä huomioitava, että molemmat voivat pidentää QT-aikaa.

PI-lääkkeistä ATV/r, DRV/r ja FPV/r laskevat metadonipitoisuuksia n. 15-20%; nämä muutokset tuskin kliinisesti merkittäviä. LPV/r laskee metadonipitoisuuksia jonkin verran enemmän (26-53%). SQV:tä ei kuulu käyttää yhdessä metadonin kanssa QT-ajan pitenemisriskin vuoksi.

Kobisistaatti, elvitegraviiri, dolutegraviiri tai raltegraviiri eivät vaikuta merkittävästi metadonipitoisuuksiin.

Metadonipitoisuuden kontrolloimista suositellaan ennen ja jälkeen lääkitysmuutosten. Erityisen tärkeää on muistaa tämä vaihdettaessa metadoninkäyttäjällä NNRTI:stä integraasinestäjiin. Profylaktinen metadoniannoksen lasku on usein tarpeen.

Buprenorfiini+naloksoni (Suboxone). EFV ja ETV voivat laskea buprenorfiini-pitoisuuksia, mutta tuskin kliinisesti merkittävästi. NVP ja RPV eivät vaikuta merkittävästi buprenorfiinipitoisuuksiin.

DRV/r saattaa nostaa pitoisuuksia, tuskin merkitsevästi. ATV/r saattaa nostaa buprenorfiinipitoisuuksia huomattavasti, varovaisuutta noudatettava. LPV/r ei aiheuta merkittäviä yhteisvaikutuksia buprenorfiinin kanssa.

Kobisistaatti voi nostaa buprenorfiinipitoisuuksia jonkin verran, mutta lääkkeitä (elvitegraviiri/kobisistaatti tai darunaviiri/kobisistaatti) voidaan käyttää normaaliannoksilla. Dolutegraviiri tai raltegraviiri eivät vaikuta buprenorfiinipitoisuuksiin.

Antabus. Antabusta ei tule käyttää Kaletra-mikstuuran kanssa (sisältää alkoholia).

Tupakasta vieroitus

Varenikliinia (Champix) voi käyttää tupakasta vieroittumisen apuna kaikkien antiretroviraalien kanssa ilman ongelmia.

Bupropionin (Zyban) pitoisuus laskee ritonaviirin, efavirentsin ja nevirapiinin vaikutuksesta, suositeltua annosta ei kuitenkaan kuulu ylittää. Bupropionilla ei oleteta olevan yhteisvaikutuksia dolutegraviirin, elvitegraviiri/kobisistaatin tai raltegraviirin kanssa.

Lihavuuden hoito

Orlistaatti saattaa vähentää HIV-lääkkeiden imeytymistä.

Prostatahyperplasian lääkkeet

HIV-lääkkeiden ja prostatahyperplasiaan käytettävien lääkkeiden yhteiskäytöstä on niukasti tutkimustietoa.

Finasteridi ja dutasteridi ovat 5-alfa-reduktaasin inhibiittoreita. Ne metaboloituvat CYP3A4:n välityksellä, joten kobisistaatti ja ritonaviiri todennäköisesti nostavat finasteridin ja dutasteridin pitoisuuksia. Jos yhteiskäytöstä aiheutuu sivuvaikutuksia voi finasteridin ja durasteridin annostelua harventaa. Efavirentsi, etraviriini ja nevirapiini puolestaan laskevat finasteridin ja dutasteridin pitoisuuksia. Finasteridia ja dutasteridia voidaan kuitenkin käyttää kaikkien HIV-lääkkeiden kanssa.

Dolutegraviiri, raltegraviiri tai rilpiviriini eivät vaikuta finasteridin tai dutasteridin pitoisuuksiin.

Alfutsosiini ja tamsulosiini ovat alfa-salpaajia. Pharmacan mukaan alfutsosiinia kuuluu käyttää varoen ja tamsulosiinia ei pitäisi käyttää lainkaan voimakkaiden 3A4-estäjien (ritonaviiri, kobisistaatti) kanssa. Yhteiskäytössä on merkittävä hypotonian riski, mutta osa potilaista on käyttänyt niitä ongelmitta.

Erektiolääkkeet

Sildenafiili: Ritonaviiri ja kobisistaatti nostavat sildenafiilipitoisuudet moninkertaiseksi, jonka vuoksi sildenafiilin annokseksi suositellaan 25 mg korkeintaan 48h välein, jos sitä käytetään näiden yhteydessä.

Efavirentsi, etraviriini ja nevirapiini todennäköisesti laskevat sildenafiilipitoisuuksia.

Dolutegraviiri, raltegraviiri ja rilpiviriini eivät vaikuta merkittävästi sildenafiilin pitoisuuksiin.

Tadalafiili: tadalafiilipitoisuudet nousevat merkittävästi ritonaviirin ja kobisistaatin vaikutuksesta. Näitä antiretroviraaleja käyttäville potilaille tadalafiilin maksimiannos 10 mg korkeintaan 72h välein.

Efavirentsi, etraviriiri ja nevirapiini todennäköisesti laskevat tadalafiilipitoisuuksia.

Dolutegraviiri, raltegraviiri ja rilpiviriini eivät vaikuta merkittävästi tadalafiilin pitoisuuksiin.

Vardenafiili: vardenafiilipitoisuudet nousevat jopa monikymmenkertaisiksi ritonaviirin kanssa käytettynä. Pharmacan mukaan yhteiskäyttö on vasta-aiheista. Myös kobisistaatin oletetaan nostavan voimakkaasti vardenafiilipitoisuuksia. Jos vardenafiilia käytetään yhdessä kobisistaatin tai ritonaviirin kanssa, on vardenafiilin maksimiannos 2.5mg korkeintaan 72h välein.

Efavirentsi, etraviriiri ja nevirapiini todennäköisesti laskevat vardenafiilipitoisuuksia.

Dolutegraviiri, raltegraviiri ja rilpiviriini eivät vaikuta merkittävästi vardenafiilin pitoisuuksiin.

Muut steroidit

Dexametasoni CYP3A4-induktorina voi pienentää erityisesti rilpiviriinin, mutta myös muiden 3A4:n kautta metaboloituvien HIV-lääkkeiden pitoisuuksia eikä yhteiskäyttöä suositella. Ritonaviiri ja kobisistaatti voivat nostaa deksametasonipitoisuuksia (jopa silmätippoina annosteltuna).

Budesonidi metaboloituu pääosin CYP3A4:n kautta. Ritonaviiri ja kobisistaatti voivat merkittävästi nostaa budesonidin pitoisuutta, joten yhteiskäyttöä tulee välttää.

Peroraalisista steroideista suositeltavimmat ovat prednisoni ja prednisoloni. Ritonaviiri nostaaaktiivin metaboliitin pitoisuutta noin 30 %.

Intra-artikulaarisesti turvallisin on metyyliprednisoloni pienellä annoksella.

Triamsinolonin pitoisuus nousee merkitsevästi, sitä tulee välttää.