Kardiovaskulaarisairauksien lääkkeet

Verenpaine- ja sydänlääkitys

Suositeltavia: ACE-estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat. Pieniannoksisia tiatsideja voi käyttää, jos niille ei ole metabolisia vasta-aiheita. Asetyylisalisyylihappoa voi käyttää. Adenosiinilla ei tiedetä olevan yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa.

Muut: Ritonaviiri ja kobisistaatti voivat nostaa monien kalsiumsalpaajien pitoisuuksia ja 3A4 induktorit (esim. efavirentsi) voivat laskea niiden pitoisuuksia. Esimerkiksi amlodipiinia ja felodipiinia voi käyttää varoen, mutta lerkanidipiinia ei kuulu käyttää ritonaviirin tai kobisistaatin kanssa.  Proteaasinestäjät ja kobisistaatti voivat korostaa beta-salpaajien vaikutuksia, esim. PQ-aika voi pidentyä. Proteaasinestäjien, vanhempien NNRTI-lääkkeiden ja kobisistaatin kanssa on lidokaiinin ja meksiletiinin pitoisuuksia syytä seurata (annosta voi joutua laskemaan). Darunaviiria ja antiarytmian hoitoon lidokaiinia ei tule käyttää samanaikaisesti. Ritonaviiri, kobisistaatti ja mahdollisesti dolutegraviiri kohottavat ja vanhemmat NNRTI-lääkkeet vähentävät disopyramidin pitoisuuksia.

Vältä: Flekainidin, propafenonin, amiodaronin, dronedaronin, kinidiinin sekä lerkanidipiinin käyttöä tulee välttää ritonaviirin ja osaa myös kobistaatin kanssa. Dofetilidia ei saa käyttää dolutegraviirin kanssa, Suomessa on käytössä samaan ryhmään kuuluva ibutilidi.

Rytmihäiriölääkitystä tarvitsevan potilaan HIV-lääkityksessä on vältettävä proteaasinestäjiä, kobisistaattia ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhempia NNRTI-lääkkeitä.

Pulmonaalihypertensiota sairastavan potilaan HIV-lääkityksessä on vältettävä proteaasinestäjiä, kobisistaattia ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhempia NNRTI-lääkkeitä. Sildenafiilillä ja bosentaanilla on merkittäviä yhteisvaikutuksia proteaasinestäjien, kobisistaatin javanhempien  NNRTI-lääkkeiden kanssa.

Virologisen vasteen salliessa rytmihäiriölääkitystä saaville potilaille kannattaa harkita integraasin estäjä-, doraviriini- tai rilpiviriini-pohjaista hoitoa.

Antitromboottiset lääkkeet

Suositeltavia: Asetosalisyylihappo ja hepariinit; ei yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa. Fondaparinuuksilla ei pitäisi metabolireittien perusteella olla yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa. Trombolyyttisilla aineilla (esim. alteplaasi, reteplaasi) ei tiettävästi ole yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa.

Muut: Varfariinilla ja proteaasinestäjillä, vanhemmilla NNRTI-lääkkeillä ja kobisistaatilla on merkittäviä interaktioita. Proteaasinestäjät aiheuttavat usein tarpeen nostaa varfariinin annosta. INR-arvojen tiheä ja tarkka seuranta on tarpeen. Klopidogreelin aktivoituminen ovat riippuvaisia mm. CYP3A4 entsyymistä, joten PI:t ja kobisistaatti saattavat laskea niiden tehoa ja NNRTI-lääkkeet lisätä tehoa. Prasugreelin käyttö on sallittua kaikkien HIV-lääkkeiden kanssa.  Sekä ritonaviiri että efavirentsi saattavat laskea dipyridamolin pitoisuuksia.

Vältä: Monia uusia antikoagulantteja (apiksabaani, dabigatraani, rivaroksabaani, tikagreloli) ei kuulu käyttää yhdessä proteaasinestäjien ja kobisistaatin kanssa interaktioiden (CYP3A4) takia. Myös P-glykoproteiini voi vaikuttaa näiden lääkkeiden metaboliaan. Uusilla antikoagulanteilla on merkittäviä interaktioita myös vanhempien NNRTI-lääkkeiden kanssa. Näiden lääkkeiden käyttäjille suositellaan esim. doraviriini-, dolutegraviiri-, rilpiviriini- tai raltegraviiri-pohjaista hoitoa. On kuitenkin syytä tarkistaa viimeiset tiedot yhteisvaikutuksista esim. Pharmacasta tai luotettavalta interaktiosivuilta (esim. http://www.hiv-druginteractions.org ) ennen kuin HIV-lääkitystä käyttävälle potilaalle aloitetaan näiden uusien antikoagulanttien käyttö.

Virologisen vasteen salliessa muuta antitromboottista lääkitystä kuin asetosalisyylihappoa tai hepariinia saaville potilaille kannattaa harkita doraviriini-, dolutegraviiri-, rilpiviriini- tai raltegraviiri-pohjaista hoitoa.