Hyperlipidemia- ja diabeteslääkkeet

Hyperlipidemialääkkeet

Suositeltavia: rosuvastatiini, pravastatiini (ja fluvastatiini). Pravastatiini suositellaan aloittamaan pienellä annoksella darunaviirin ja kobisistaatin kanssa, koska nämä voivat nostaa pravastatiinin pitoisuutta. Samoin rosuvastatiini suositellaan aloittamaan pienellä annoksella ritonaviirin ja kobisistaatin kanssa. Kun rosuvastatiinia annettiin yhdessä darunaviiri + ritonaviirin kanssa, todettiin rosuvastatiini-pitoisuuksien nousevan, mutta lipidivaikutus erikoisesti heikkeni. Useimmiten on kuitenkin voitu käyttää normaaleja rosuvastatiini- ja pravastatiini-annoksia.

Etsetimibiä voidaan käyttää kaikkien HIV-lääkkeiden kanssa.

Fenofibraatilla tai betsafibraatilla ei ole haitallisia yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa. Gemfibrotsiilin pitoisuudet voivat laskea ritonaviirin vaikutuksesta. Myös kalaöljyä voi kokeilla hypertriglyseridemian hoidossa.

PCSK9 estäjillä (alirokumabi, evolokumabi) ei oleteta olevan yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa.

Muut: atorvastatiinin pitoisuus nousee noin viisinkertaiseksi, kun potilas saa samanaikaisesti ritonaviiria tai kobisistaattia, joten atorvastatiinin aloitusannos kuuluu olla pieni (10mg/vrk).

Vältä: Simvastatiinia ja lovastatiinia ei suositella käytettäväksi proteaasinestäjien/kobisistaatin kanssa

Kaikkia statiineja voi käyttää NNRTI-lääkkeiden kanssa, tosin 3A4 kautta metaboloituvien statiinien (atorvastatiini, simvastatiini, lovastatiini) pitoisuudet voivat laskea muiden paitsi doraviriinin ja rilpiviriinin kanssa käytettynä.

Diabeteslääkkeet

Suositeltavia: Myös HIV-potilailla ensisijainen diabeteksen aloitushoito on metformiini. Dolutegraviiri nostaa metformiinipitoisuuksia (AUC +60-80%), tämä huomioitava ainakin munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Myös kobisistaatti saattaa nostaa metformiinin pitoisuuksia.

GLP-analogeilla (dulaglutidi, eksenatidi, liraglutidi, liksisenatidi) ei ole odotettavissa yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden metaboliareittien kanssa. GLP-analogien vaikutus mahalaukun tyhjentymiseen saattaa kuitenkin heikentää atatsanaviirin ja rilpiviriinin imeytymistä

HIV-lääkkeillä ei ole yhteisvaikutuksia insuliinien kanssa.

Muut: Gliptiineistä todennäköisesti vildagliptiinilla (ei metaboliaa P450 kautta) on vähiten ja saksagliptiinilla (metabolia ensisijaisesti CYP 3A4/5 kautta) eniten yhteisvaikutuksia HIV-lääkkeiden kanssa. Repaglinidilla ja nateglinidilla on useampia metaboliareittejä, jonka vuoksi yhteisvaikutusten ennustaminen vaikeaa; yhteiskäyttö HIV-lääkkeiden kanssa on mahdollista, mutta tarkista yhteisvaikutukset esim. Pharmakasta tai www.hiv-druginteractions.org -sivulta.  Myös glukoosinkuljettajaproteiini 2:n estäjillä (dapagliflotsiini, empagliflotsiini, kanagliflotsiini) on useita metaboliareittejä; näiden perusteella ainakin dapagliflotsiinin ja empagliflotsiinin yhteiskäyttö HIV-lääkkeiden kanssa vaikuttaa turvalliselta. Glukoosinkuljettajaproteiini 2:n estäjien käyttöön on liitetty epäily luuston heikentymisestä, joten pitkäkestoinen käyttö TDF:n kanssa voi luuston suhteen olla ongelmallista. Elvitegraviiri ja ritonaviiri (2C9 induktio) saattavat jonkin verran laskea ja efavirentsi (2C9 inhibitio) nostaa sulfonyyliurea-lääkkeisiin kuuluvien glimepiridin ja glipitsidin pitoisuuksia. Pioglitatsonin pitoisuudet voivat jonkin verran nousta yhteiskäytössä efavirentsin, ritonaviirin ja kobisistaatin kanssa, mutta yhteiskäyttö mahdollista.