HCV-HIV -koinfektio

Hepatiitti C:n hoidosta HIV-positiivisilla on olemassa eurooppalainen hoitosuositus: http://www.eacsociety.org/home/home.html.
Koinfektoituneiden hoito uusilla HCV-lääkkeillä noudattaa pääosin HCV-monoinfektion hoitolinjoja http://www.easl.eu/medias/cpg/2018/EASL%20Recommendations%20on%20Treatment%20of%20Hepatitis%20C%202018/English-report.pdf

Koska HCV-infektio etenee HIV-positiivisilla nopeammin kuin HIV-negatiivisilla, täytyy HCV:n hoitomahdollisuudet arvioida kaikkien koinfektoituneiden kohdalla. Hoitovaihtoehdot on arvioitava yksilöllisesti huomioiden mm. maksan fibroosiaste, HCV-alatyyppi, mahdollisen aikaisemman HCV-hoidon hoitovaste, päihteiden käyttö sekä potilaan HIV- ja muu lääkitys. Fibroosiasteen määrittämisessä käytetään noninvasiivisia menetelmiä, maksabiopsioiden ottaminen ei ole tarpeellista pelkästään fibroosiasteen määrittämiseksi.

HCV-infektion hoito on muuttunut uusien, suoraan C-hepatiittivirusta kohtaan suunnattujen lääkkeiden ansiosta (DAA = direct-acting antiviral agents). Osa DAA-lääkkeistä on HCV-alatyyppispesifejä, osa lääkkeistä tehoaa kaikkiin HCV-alatyyppeihin. Kirroosipotilailla, sekä tietyissä muissa tilanteissa, voidaan lisätä ribaviriini, jolloin on muistettava ribaviriinin kontraindikaatiot ja rajoitukset (raskausyritykset sekä naisella että miehellä vasta 6 kk hoidon päättymisen jälkeen).

DAA-hoidoilla HCV voidaan eradikoida valtaosalta potilaista lyhyillä 8–12–16 viikon hoidoilla. Lääkkeet ovat erittäin tehokkaita ja hyvin siedettyjä. HIV-potilaiden hoidossa niiden teho vaikuttaa olevan samaa luokkaa kuin HIV-negatiivisilla.

Tällä hetkellä Suomessa suositellaan HCV:n kantajien hoitoa fibroosiasteesta riippumatta.

DAA-lääkkeillä on merkittäviä lääkeyhteisvaikutuksia sekä HIV-lääkkeiden että muidenkin lääkkeiden kanssa, joten hoitoa harkittaessa on syytä tarkistaa viimeisimmät yhteisvaikutustiedot esim. http://www.hiv-druginteractions.org/ ja hepatiittilääkkeiden omalta interaktiosivulta http://www.hep-druginteractions.org/.

Hoito DAA-lääkkeillä ei pääsääntöisesti vaadi erityistä laboratorioseurantaa hoidon aikana päinvastoin kuin aiempi interferonipohjainen hoito. Perusverikokeita (erityisesti maksa-arvot) voi katsoa 2 – 4 vkon kuluttua hoidon alusta lähinnä hoitomotivaation tukemiseksi. Jos hoidossa on mukana ribaviriini, kuuluu verenkuvaa seurata tarkemmin. HCV-virusmäärä voidaan katsoa hoidon päättyessä, mutta se kuuluu ehdottomasti tarkistaa 12 viikkoa hoidon jälkeen lopullisen hoitovasteen määrittämiseksi.

Osa asiantuntijoista suosittelee kirroottisilla potilailla maksan UÄ:tä hepatosellulaarisen karsinooman varalta 6 (–12) kk välein onnistuneesta hoidosta huolimatta. Kaikille kirroosipotilaille suositellaan tehtäväksi gastroskopia esofagusvariksien toteamiseksi / poissulkemiseksi jo ennen HCV-hoidon aloittamista. Kontrolliskopiat gastroenterologin ohjeen mukaan.

Onnistuneen hoidon jälkeen HCV-Ab jää positiiviseksi, joten uutta mahdollista tartuntaa epäiltäessä kuuluu tarkistaa HCV:n virusmäärä.

Akuutti HCV-infektio:

HCV-tartunnan mahdollisuus on syytä muistaa paitsi pistoshuumeiden käyttöön myös miesten väliseen seksiin liittyen.

Käytettäessä interferonia ja ribaviriinia akuutin HCV-infektion hoitotulokset ovat selvästi paremmat kuin kroonistuneen infektion hoitotulokset. Akuutin HCV:n diagnosoimiseksi on epäilyn herättyä katsottava HCV-virusmäärä, koska vasta-aineiden kehittyminen voi viedä jopa 6–12 kk.

Akuutin HCV:n diagnosoinnin jälkeen suositellaan kontrolloimaan HCV-virusmäärä 4 viikon kuluttua. Jos 4 viikon virusmäärän lasku on yli 2 logaritmia, kontrolloidaan se uudelleen ilman hoitoa 12 viikon kuluttua diagnoosista spontaanin paranemisen osoittamiseksi. Jos virusmäärä laskee 4 viikon aikana vähemmän kuin 2 logaritmia, voidaan harkita HCV-hoitoa pegyloidulla interferonilla ja ribaviriinilla. Koska kroonisen HCV:n hoitotulokset ovat DAA-lääkkeiden myötä merkitsevästi aiempaa paremmat, tulee akuutin HCV:n hoidon aiheuttamat sivuvaikutukset suhteuttaa saavutettuun hyötyyn eikä sitä pääsääntöisesti suositella.