Hiv-positiivisen naisen hoito raskauden aikana

• Kaikkien fertiili-ikäisten naisten seurannassa on syytä huomioida luotettavan ehkäisymenetelmän valinta.
• HIV-lääkkeistä efavirentsia ei tule käyttää alkuraskauden aikana eikä fertiili-ikäisellä naisella ilman luotettavaa ehkäisymenetelmää, vaikka todellinen sikiövaurion riski lienee pieni.
• Jos naisella on käytössään HIV-lääkitys raskauden alkaessa, suositellaan sen jatkamista. Tauotus johtaa virusmäärän nousuun ja sikiön lisääntyneeseen tartuntariskiin.
• Jos HIV-positiivisuus todetaan raskauden aikana ja äiti tarvitsee lääkityksen oman immunologisen tilanteensa takia, suositellaan sen aloittamista mahdollisimman pian.
• Jos äiti ei tarvitse lääkitystä oman tilanteensa takia, suositellaan sen aloittamista lapsen tartuntariskin vähentämiseksi viimeistään ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Äidille suositellaan lääkityksen jatkamista myös synnytyksen jälkeen.
• Virusmäärää tulee lääkityksen aloittamisen jälkeen seurata kuukausittain, kunnes se on mittaamattomissa (<20 kopiota/ml) ja sen jälkeen vähintään kahden kuukauden välein raskauden loppuun asti.
• Erityisen tärkeää on kontrolloida virusmäärä raskausviikoilla (34-)36 synnytystavan suunnittelemiseksi.
• Sokerirasituskoe suositellaan tehtäväksi kaikille HIV-positiivisille naisille neuvolassa raskausviikoilla 24-28.
• Suomen oloissa HIV-positiivinen äiti ei imetä lastaan.

Lääkkeen valinta

• Jos äiti aloittaa lääkityksen raskauden aikana, suositellaan ensisijaisesti Combivirin yhdistämistä proteaasinestäjään. Jos äiti ei siedä Combiviria, toissijaisena vaihtoehtona on Kivexa (suositellaan HLAB5701 testausta viimeistään raskauden alussa). B-hepatiitin kantajalle valitaan ensisijaisesti Truvada. Synnytyksen jälkeen suositellaan Combivir korvaamaan joko Kivexalla tai Truvadalla.
• Proteaasinestäjistä eniten kokemusta on lopinaviirista, sakinaviirista ja atatsanaviirista, kaikki ritonaviiriin yhdistettynä.
• Lopinaviirin ja atatsanaviirin pitoisuudet saattavat laskea loppuraskaudessa, jolloin suositellaan annoksen nostoa kolmannen trimesterin alussa (Kaletra 3×2 ja Reyataz 200 mg 2×1 + rtv 100 mg 1×1).
• Jos nainen on käyttänyt nevirapiinia ennen raskautta, sitä voi hyvin jatkaa. Nevirapiinia ei kuitenkaan suositella aloittamaan raskauden aikana.
• Jos äidillä on lääkitys käytössään raskauden alkaessa, voidaan sitä pääsääntöisesti jatkaa. Harkitaan proteaasinestäjän vaihtoa yllä mainittuihin. AZT:n rutiininomaisen lisäämisen hyödystä loppuraskaudessa ei ole näyttöä.
• Jos lääkityksen aloittaminen viivästyy viimeiselle raskauskolmannekselle tai virologinen vaste vaikuttaa hitaalta, voidaan lääkitykseen lisätä raltegraviiri sen aikaansaaman nopean virussupression takia.

Synnytys

• Nainen jatkaa peroraalista lääkitystään normaalisti.
• Jos virusmäärä on <200 kopiota/ml, synnytystapa valitaan obstetrisin perustein.
• Jos virusmäärä on >200 kopiota/ml raskausviikolla (34-)36, suositellaan elektiivistä sektiota raskausviikolla 38. Virusmäärän laskua voidaan vauhdittaa lisäämällä raltegraviiri.
• HIV/HCV yhteisinfektoituneen äidin synnytystapa määräytyy kuten vain HIV-infektoituneen.
• Tsidovudiini-infuusio synnytyksen alusta 2 mg/kg tunnin ajan, sen jälkeen 1 mg/kg napanuoran katkaisuun asti.
• Elektiivisen sektion yhteydessä tsidovudiini-infuusio aloitetaan 3 tuntia ennen sektiota.
• Kiireellinen sektio ei saa viivästyä tsidovudiini-infuusion takia.
• Pyritään välttämään invasiivisia toimenpiteitä synnytyksen yhteydessä, jos se on obstetrisesti mahdollista.
• Metyyliergometriiniä ei tule käyttää synnytyksen jälkeisen kohdun atonian tai verenvuodon hoitoon. Suositeltavia prostaglandiinijohdokset, misoprostoli ja oksitosiini.
• Ellei äiti ole käynyt neuvolaseulassa, suositellaan HIV-testin tekemistä päivystyksenä heti synnyttämään tullessa sekä vahvan HIV-epäilyn yhteydessä harkitsemaan tsidovudiini-infuusion aloittamista jo ennen vastauksen saamista ja synnytyksen mahdollisimman nopeaa loppuun saattamista.