Antiretroviraalisen hoidon seuranta

Antiretroviraalisen lääkityksen tehon tärkein mittari on plasman HIV-pitoisuus, jota mitataan nukleiinihappotestillä plasmasta. Tavoitteena on saada HIV-pitoisuus mittauskynnyksen alapuolelle (20 viruskopiota /ml). Tavoitteen saavuttaminen ja ylläpitäminen estää lääkkeille resistenttien HIV-kantojen syntymisen ja takaa siten pitkäaikaisen vasteen antiretroviraaliselle lääkehoidolle.

Antiretroviraalisen hoidon alussa on plasman HIV-pitoisuus tarkistettava viimeistään 1 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ensimmäisen hoitovuoden aikana on suositeltavaa tarkistaa plasman HIV-pitoisuus 3 – 4 kuukauden välein. Jos antiretroviraalisen hoidon tulos on hyvä, voidaan ensimmäisen hoitovuoden jälkeen siirtyä seuraamaan plasman HIV-pitoisuutta 6 kuukauden välein.

Antiretroviraalista lääkitystä vaihdettaessa on aina arvioitava, tarvitaanko vaihdon jälkeen tavallista tiheämpää plasman HIV-pitoisuuden seurantaa. Lisäksi on otettava mahdolliset uuteen lääkkeeseen liittyvät turvakokeet.

Veren CD4 -lymfosyyttien määrä tutkitaan aina ennen antiretroviraalisen hoidon aloittamista. Myöhään diagnosoiduilta potilailta on veren CD4 -lymfosyyttejä tutkittava toistuvasti opportunistitautien profylaksin tarpeen arvioimiseksi, kunnes arvo on toistavasti >0,200 x109 /litra. Rutiininomaisesta veren CD4 -lymfosyyttien vuosittaisesta tutkimisesta voidaan luopua, kun niiden arvo on >0,500 x109 /litra.

HIV-lääkkeiden siedättävyys on viime vuosina parantunut. Ennen antiretroviraalisen hoidon aloittamista on kaikilta potilailla tutkittava verestä ainakin transaminaasit, kreatiniini ja täydellinen verenkuva. Laboratoriarvoja on seurattava myös antiretroviraalisen hoidon aikana (ks. HIV-lääkkeiden haittavaikutuksista).