Adherenssi

Nykyisten yhdistelmähoitojen hoitovasteen ratkaisee potilaan adherenssi, eli sitoutuminen lääkehoidon säännöllisyyteen. Sitoutumista helpottaa, jos potilas oikeasti ymmärtää sekä säännöllisen että epäsäännöllisen lääkkeiden ottamisen seuraamukset. Adherenssia on syytä arvioida jokaisen vastaanoton yhteydessä. Erityisesti lääkehoitoa aloitettaessa on hyödyllistä käyttää ns adherenssikaavaketta (linkki sivun alalaidassa) potilaan kanssa käytävän keskustelun pohjana.

Lääkehoitoa aloitettaessa (ja myöhemminkin) pyritään valitsemaan virologisesti toimivista vaihtoehdoista kullekin potilaalle yksilöllisesti hänen arkielämäänsä vähiten häiritsevä lääkitys. Tässä huomioitavia asioita ovat esim. annostelukertojen määrä/vrk, tablettien määrä/vrk, tablettien koko, lääkityksen aiheuttamat ruokailurajoitukset, potilaan työajat ja mahdollisuudet ottaa lääkkeet työpaikalla jne. Erittäin tärkeää on varmistaa muiden samanaikaisten lääkkeiden sopivuus HIV-lääkkeiden kanssa ja huomioida potilaan huolet mahdollisista sivuvaikutuksista.

Lääkitystä aloitettaessa on hyvä tarkistaa, että potilas osaa toimia oikein tietyissä mahdollisissa ongelmatilanteissa, esim. jos hän oksentaa lääkkeensä tai on ottanut vahingossa lomamatkalleen vajaan määrän lääkkeitä. On tärkeää, että potilas valitsee itselleen sellaisen lääkkeiden ottoajankohdan, jota on helppo toteuttaa sekä työ- että lomapäivinä. Erityisesti hoidon alussa on tärkeää käyttää lääkedosettia lääkityksen toteutumisen todellisen seurannan takia. Ohjelmoitu matkapuhelinhälytys on hyvä ja huomaamaton muistutustapa lääkkeiden ottoajankohdasta. Hyvä tapa on kantaa yhdet varalääkkeet aina mukana, jolloin potilaan ei tarvitse lääkehoidon takia palata kotiinsa yllättävien tilanteiden sattuessa. Varalääkkeitä voi jättää myös esim. työpaikalle lukittavaan kaappiin.

Seurantavastaanotoilla on syytä kysyä unohtuneiden (ja siirtyneiden) lääkkeiden määrää esim. edeltävän kuukauden aikana ja pyrkiä yhdessä miettimään ratkaisuja, miten vastaavat tilanteet olisivat tulevaisuudessa vältettävissä.

Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa lääkehoito ei toteudu lainkaan tai toteutuu epäsäännöllisesti, koska potilas ei jostain syystä halua ottaa lääkkeitään. Tuolloin pelkän muistamisen tukeminen ei auta, vaan kannattaa selvittää potilaan käsitys HIV-taudista ylipäätään, taudin kulusta ilman lääkehoitoa ja lääkehoidon kanssa. Lisäksi on tärkeää kuulla potilaalta hänen omat käsityksensä hoidon mahdollisista haitoista. Näille potilaille kannattaa määrätä lääkkeitä vain muutaman viikon määrä kerrallaan ja seurata tarkkaan hoitovastetta.

Joskus potilaiden adherenssi voi olla myös liiallista. Potilaiden on hyvä tietää, että yksittäinen lääkeunohdus ei tuhoa lääkevastetta ja esim. lomamatkoilla voi hyvin siirtää lääkkeiden ottoajan lomakohteen mukaisesti helpoimpaan mahdolliseen kelloaikaan eikä lomalla tarvitse herätä ottamaan lääkkeitä Suomen aikataulun mukaisesti.

Adherenssilomakkeet »