HBV-HIV -koinfektio

HBV-HIV -koinfektio

HIV-diagnoosivaiheessa kuuluu kaikilta potilailta tutkia HBsAg, HBcAb ja HBsAb.

Rokotukset

Jos kaikki tutkimukset ovat negatiiviset, annetaan potilaalle HBV-rokotussarja normaalin käytännön mukaisesti.
Jos HBcAb on positiivinen, sAg negatiivinen ja sAb positiivinen (>10 IU/ml ), on potilas saanut immuniteetin HBV:lle luonnon infektion kautta, jolloin ei tarvita rokotuksia.

Hankalatulkintaisia ovat tilanteet, joissa HBcAb on positiivinen, mutta sekä sAg että sAb ovat negatiivisia (= HBcAb alone –ilmiö). Tuolloin on hyvä tarkistaa HBV-Nh, jolla varmuudella poissuljetaan HBV:n kantajuus. Tämän jälkeen voidaan potilaalle antaa yksi HBV rokote ja tarkistaa sen jälkeen, nouseeko HBsAb immuniteettia osoittavalle tasolle (>10 IU/ml). Jos niin ei käy, suositellaan yleensä antamaan koko rokotesarja loppuun.

Koinfektion hoito

Ennen HIV-lääkityksen aloittamista suositellaan kaikilta HBV:n kantajilta (sAg positiivinen) tarkistamaan eAg, eAb ja HBV-Nh. HIV-lääkitykseen suositellaan sisällyttämään tenofoviiri ja emtrisitabiini (tai lamivudiini), eli käyttämään kahta lääkettä, jotka tehoavat sekä HIV:hen että HBV:hen. Useimmiten tämä toteutuu käyttämällä tenofoviiria ja emtrisitabiinia sisältäviä yhdistelmätabletteja (Truvada, Atripla, Eviplera tai Stribild). Hoidon alussa ohimenevä maksa-arvojen nousu on tavallista. HBV:n hoitovasteena voidaan harvakseltaan esim. 1-2 vuoden välein seurata HBV-Nh:ta, sAg:ta, sekä eAg ja eAb, jos potilas oli hoitoa aloitettaessa eAg positiivinen.

Näiden potilaiden hoidossa on muistettava, että mahdolliset HIV-lääkevaihdokset koskien tenofoviiria ja emtrisitabiinia (tai lamivudiinia) vaikuttavat myös potilaan HBV-infektioon. Näiden lääkkeiden lopettaminen voi johtaa vakavaan HBV-infektion pahenemiseen (HBV flare).

Koska krooninen HBV-infektio saattaa aiheuttaa maksasyövän jo ennen kirroosin kehittymistä, jotkut asiantuntijat suosittelevat maksan UÄ ja/tai S-AFP seurantaa kaikille HBV:n kantajille esim. 6- 12 kk välein pysyvästi.