Kognitiiviset muutokset HIV-potilaalla

Kognitiiviset muutokset HIV-potilaalla

Keskushermosto infektoituu HIV:lla ensitaudin aikana. Onnistunut HIV-lääkitys estää HIV:n replikoitumisen keskushermostossa. HIV-lääkityksen on todettu tehokkaasti ehkäisevän HIV-dementian kehittymistä. Sen sijaan onnistuneen HIV-lääkityksen aikana ilmenevien dementiaa lievempien kliinisesti merkityksellisten neurokognitiivisten muutosten kehittymisen yleisyydestä ei ole olemassa laajoja, esim. väestöverrokkeja sisältäviä tutkimuksia.

Neurokognitiivinen häiriö voi ilmentyä:

  • toistuvana unohteluna (Kiinnitä huomiota, onko potilas unohtanut toistuvasti itselleen tärkeitä tapaamisia tai tapahtumia.)
  • ajatustoiminnan hidastumisena (päättely, suunnittelu ja ongelmien ratkaiseminen hidasta)
  • keskittymiskyvyn heikkenemisenä (keskustelu, kirjan lukeminen, elokuvan katselu)

Kiinnitä huomioita, kuinka varma potilas on kognitiivisista oireistaan. Oireisiin on syytä suhtautua vakavasti, jos potilas on varma oireistaan. Lisävarmistusta asialle tuo, jos myös potilaan läheiset tai työympäristö on kiinnittänyt huomiota oireisiin.

Sulje pois muut syyt potilaan oireisiin

  • masennus (esiintyvyys HIV-positiivisilla 20 – 40%)
  • muu psyykkinen sairaus
  • päihteiden käyttö
  • aiempi keskushermoston sairaus
  • muu somaattinen sairaus

Kun muut syyt on poissuljettu suositellaan tehtäväksi:

  • Likvor-tutkimus, joka sisältää HIVNh-tutkimuksen, on syytä tehdä sen varmistamiseksi, että potilaalla ei ole replikoituvaa HIV:ta huolimatta hyvästä virologisesta hoitotuloksesta plasmanäytteestä arvioituna. Samalla on järkevää ottaa näytettä talteen myös mahdollista likvorin HIV-lääkeresistenssitutkimusta varten.
  • Pään magneettitutkimus on tarpeen aivojen orgaanisen vaurion toteamiseksi.

Neuropsykologisella tutkimuksella saadaan tietoa, millä kognition osa-alueilla on häiriöitä ja minkä asteisia häiriöt ovat. HIV:n aiheuttamat neurokognition häiriöt luokitellaan kolmeen asteeseen (Antinori ym.2007):

  • Vähäinen neurokognitiiivinen oireisto
    • Ei haittaa päivittäisiä toimintoja
  • Lievä neurokognitiivinen häiriö
    • Lievä/kohtalainen häiriö vähintään kahdella kognition osa-alueella
    • Häiriö aiheuttaa ainakin lievän haitan päivittäisissä toiminnoissa (esim. potilaan itsensä tai muiden raportoima työtoiminnan tai arkitoiminnan heikkeneminen tai potilaan raportoimat useat kognitiiviset oireet)
  • HIV-infektioon liittyvä dementia
    • Merkittävä häiriö vähintään kahdella kognition osa-alueella
    • Häiriö aiheuttaa huomattavan haitan päivittäisissä toiminnoissa (työ, kodin toiminnot, sosiaalinen toiminta)

Konsultoi neurologia muiden neurokognitiivisia muutoksia aiheuttavien sairauksien poissulkemiseksi.

HIV-infektioon liittyvä neurokognitiivinen häiriö on peruste aloittaa HIV-lääkitys.

Jos HIV-lääkkeitä käyttävällä potilaalla todetaan HIV-infektioon liittyvä neurokognitiivinen häiriö, on pyrittävä hoitamaan plasman HI-viremia alle mittauskynnyksen. Jos HIV-lääkitystä saavalla potilaalla on plasman HIVNh alle mittauskynnyksen, mutta mitattavissa oleva viruspitoisuus likvorissa, harkitse HIV-lääkityksen tehostamista likvorin HIV-lääkeresistenssituloksen perusteella ja pyri saamaan potilaalle mahdollisimman hyvin keskushermostoon penetroituva HIV-lääkitys.